keskiviikko 16. tammikuuta 2008




En minä kirjoita itselleni tai tuntemattomalle
vaan lumotakseni sinut. Haluan, että silität päätätäni,
että voin eksyä hiuksiisi
Enkä kirjoittanut mitään yksin, kaikki se,
millä oli väliä, otettu ilmasta, sivuilta, ihmisten huulilta
jos kohta lisäsin muutaman oivalluksen, ja annoin eteenpäin,
suurimpana lahjana mitä voi niille antaa
joita lainasin.
Enkä minä kirjoita vain yhdelle ainoalle rakkaudelle
vaan hellyydelle ja kiireettömille hetkille
kun istumme asunnoissa ja puhumme mistä puhumme
En ole koskaan kirjoittanut Taiteelle
niinkuin sellaista olisi, sana on merkityksetön,
on vain kuvia, sanoja, lauseita, soittimia, mitä niistä teemmekin,
omaksi iloksemme, sanoaksemme jotakin,
En ole etsinyt Totuutta tai Teoriaa
vain hiukan merkitystä, ja pilkannut ilmeisiä valheita,
jos niillä on valtaa, pilkannut valtaa, kun se on valhe,
enkä halunnut mennä liian kauas siitä mikä on lähinnä,
että olemme tärkeimmät juuri tässä, istumassa tuoleilla tai lattialla

maanantai 7. tammikuuta 2008



Kulta, ja hopeavalot, valaisevat tiet ja puut,,
muoto olisi muuten näkymättömissä.
Villi sisäpuutarha, aikaisin avautuvat uimahallit.
Sydämmeni silmupuut,
mieleni pohjalla aukenevat lähteet:

Kristus

Kun suutelen peilikuvaani tunnen itsessäni kosketuksen
himon ja rakkauden kaksoiskielen
pojan/ tytön kaksoismielen
joka ansaitsee suudelman ja rakkauteni

Olen kauniissa vaatteissa valmiina iltaan
olen maalannut kasvoni ja olen kauniimpi kuin koskaan
olen valmiina iltaan, viiniin, kaikkeen elämään
poika jolla on punatut huulet, silmät siniset ja tummat
musta keveä hame tytöllä joka olen kaunis mies tai komea nainen
valmiina savuun ja muinaisiinkin lauluihin
kun suutelen peilikuvaani, tunnen kielelläni kiihottuneen ilon

Tahdon ottaa, antaa, polvistua eteeni ja nähdä itseni polvistuvan
- toisinaan - usein tahdon kuitenkin vain
katsoa silmiini ja hymyillä

Kun suutelen peilikuvaani tunnen suullani Kristuksen huulet
peilissäni renessanssin Italian kirkkojen kuva
hänen kätensä hiuksillani
sillä me teemme pyhästä oman kuvamme
että näkisimme itsemme sen arvoisina, kuin todella olemme

Hän olen minä,
ja meidän pöytämme viimeinen ehtoollinen
vain teiltä pyydän anteeksi syntejäni