Kaupunkeihin

Jossakin minussa muisto toisesta ajasta
kun istuin vanhan veräjän luona
ja astuin sen lävitse
toisella puolen pohjolan ruoho
takanaan, pilviä, kukkia, tähtiä, sanoja

Kun me tultiin kaupunkiin, istuttiin rautaporttien vierellä
ja sisäpihoilla kukkaistutusten vierellä
katsottiin valoihin ikkunoissa, erivärisiä ikkunoita
sisällä opiskelijakämppien julisteita
1960-70-luvun kankaita ja kattiloita
hyllyjä joissa oli laitteita ja runoutta
keittiöitä, viiniä, ruokaa

Ne runot kertoivat siitä miten kaupunkiin tultiin
ja mitä jätettiin ja mitä löydettiin
ennen kuin ajettiin kesäisin takaisin kuivia asvalttiteitä

Vihreiden maiden yllä aukee
sininen taivas, pilvien valkeat karjalaivat
metsien polut, purot, hiekkatiet
minä ajan vanhaa autoa asvalttipolulla
kohti ystävien juhlia
ikkunat auki tuulen käydä, viedä tupakansavun

Laseissa kuohuviini, kesän makea tuoksu
ruohon ja taivaan välillä saippuakuplat
yhdessä auringonpolttamassa hetkessä
puheen sorina, aaltoveden ääni rantakivikossa,
ruoka on kohta valmis, oluet haettu

Talven laulut, toisen maailman säkeet tulevat tyhjiksi
tunnen olevani auringossa
paahdettava kahvipapu
taivas tulee luo
radio on auki, laulut jotka juuri nyt määrittävät aikaa
pilvet ylläni muuttuvat ja hajoavat

Öinen kaupunki

Valot ulkona sammuneet kaikki, paitsi työväenliitto ja katedraali
valona yössä, muistojen paikkoina, kirjastojen katveiden jälkeen,
käytävät, hetket ja oppilaskunnat, ihmiset banderollien alla tai
lukien sanomalehteä juoden kahvia ja polttaen tupakkaa, ehkä syöden
paistettua kananmunaa voileivän päällä, ja kah sitten appelsiinimehua,
kaduilla joskus kelloja, vanhoja kaupunkikelloja,
niitä vastapäätä hienoja baareja sellaisia mistä saa tapaksia ja punaviiniä ja
kannullisen vettä kaikkien ruokien kanssa
vanhempien koteja, kaupunkiyksiöperäkammareita, yhteiskuntakämppiä
loputtomia iltapäiviä oudoissa kahviloissa, unelmia kaupunkitilasta
opintolainaa punaviinilaseissa, nuudelikeitossa ja muussa sensellaisessa,
tiedättehän,
kunnes tulee ilta ja klubit sulkee ovensa, koulua voi käydä vain kotona
työväenliitto ja katedraali valoina yössä, öisessä kaupungissa
tähdenlentojen sarjat subventaatiomatriisissa
kovakantisia kirjoja ja pelkkiä avoimia kysymyksiä
kansallismaisemia, kaupunkihuoneita, rakkaus
mutta eivät nekään kerro, miten astua toiselle puolen, omistaa matriisin,
hallita matriisin, ymmärtää matriisin, muuttaa matriisin, ottaa paikkansa
kun on opiskellut, juonut olutta, lukenut ja maalannut itsensä,
uudistanut taiteen ja politiikan

Eikä kukaan noista voi kertoa miten heidät korvata
Eikä miten ratkaista konflikti välttämättömän ja mielekkään välillä
kun itseasiassa kaikki merkittävin
on tapahtunut varastetulla ajalla
ja unettomina öinä, kun jokin - kuten kuolema - pitää hereillä öisin
tai joku - kuten rakastettu - puhuu hiljaisella äänellä
ja niinä aamuina jolloin herää ja syö aamiaista ja jättää lehden lukematta
niin, ihmiset, joita kohdata, joita haluta ja joille yrittää olla hyvä,
vaikka kohtaakin, kaikki tuntuu jäävän kesken, ojennettu käsi hiljaisuuteen
ja jos juuret eivät ole syvällä kaikki on tuulessa kuin silppu ja lehdet
mutta mitä muuta varten elää
kuin juuria, tuulta, metsää ja kaupunkeja

Avatkaa vielä kaikki ovet, niin tänne saisi viiniäkin.

En minä kirjoita itselleni tai tuntemattomalle
vaan lumotakseni sinut. Haluan, että silität päätätäni,
että voin eksyä hiuksiisi
Enkä kirjoittanut mitään yksin, kaikki se,
millä oli väliä, otettu ilmasta, sivuilta, ihmisten huulilta
jos kohta lisäsin muutaman oivalluksen, ja annoin eteenpäin,
suurimpana lahjana mitä voi niille antaa
joita lainasin.
Enkä minä kirjoita vain yhdelle ainoalle rakkaudelle
vaan hellyydelle ja kiireettömille hetkille
kun istumme asunnoissa ja puhumme mistä puhumme
En ole koskaan kirjoittanut Taiteelle
niinkuin sellaista olisi, sana on merkityksetön,
on vain kuvia, sanoja, lauseita, soittimia, mitä niistä teemmekin,
omaksi iloksemme, sanoaksemme jotakin,
En ole etsinyt Totuutta tai Teoriaa
vain hiukan merkitystä, ja pilkannut ilmeisiä valheita,
jos niillä on valtaa, pilkannut valtaa, kun se on valhe,
enkä halunnut mennä liian kauas siitä mikä on lähinnä,
että olemme tärkeimmät juuri tässä, istumassa tuoleilla tai lattialla

Kulta, ja hopeavalot, valaisevat tiet ja puut,,
muoto olisi muuten näkymättömissä.
Villi sisäpuutarha, aikaisin avautuvat uimahallit.
Sydämmeni silmupuut,
mieleni pohjalla aukenevat lähteet:

Kristus

Kun suutelen peilikuvaani tunnen itsessäni kosketuksen
himon ja rakkauden kaksoiskielen
pojan/ tytön kaksoismielen
joka ansaitsee suudelman ja rakkauteni

Olen kauniissa vaatteissa valmiina iltaan
olen maalannut kasvoni ja olen kauniimpi kuin koskaan
olen valmiina iltaan, viiniin, kaikkeen elämään
poika jolla on punatut huulet, silmät siniset ja tummat
musta keveä hame tytöllä joka olen kaunis mies tai komea nainen
valmiina savuun ja muinaisiinkin lauluihin
kun suutelen peilikuvaani, tunnen kielelläni kiihottuneen ilon

Tahdon ottaa, antaa, polvistua eteeni ja nähdä itseni polvistuvan
- toisinaan - usein tahdon kuitenkin vain
katsoa silmiini ja hymyillä

Kun suutelen peilikuvaani tunnen suullani Kristuksen huulet
peilissäni renessanssin Italian kirkkojen kuva
hänen kätensä hiuksillani
sillä me teemme pyhästä oman kuvamme
että näkisimme itsemme sen arvoisina, kuin todella olemme

Hän olen minä,
ja meidän pöytämme viimeinen ehtoollinen
vain teiltä pyydän anteeksi syntejäni